Teen esittelyn neljän kirjan sarjasta, jonka olen lukenut muutamaan kertaan.
Niissä kerrotaan murrosikäisten tyttöjen elämästä, eniten Eleanor "Ellie" Allardin, jonka näkökulmasta kirjat on kerrottu. Muut päähenkilöt ovat Ellien parhaat ystävät Magda ja Nadine.
Kirjojen nimet, englanninkieliset nimet sekä ilmestymisvuodet:
Ihanat, kamalat pojat, 2000 (Girls in Love, 1997)
Mieletön kalorikammo, 2000 (Girls under Pressure, 1998)
Myöhään ulkona, 2001 (Girls out Late, 1999)
Voi itku!, 2004 (Girls in Tears, 2002)
Kirjailija on Jacqueline Wilson
Sarjan on suomentanut Terhi Leskinen, kustantaja Otava.
Ihanat, kamalat pojat
Ensimmäinen osa oli todella mielenkiintoinen. Sen aikana oppi tuntemaan hahmot ja heidän luonteensa ja sarjaan pääsi helposti mukaan. Tyttöjen ongelmat ja heille tapahtuneet tempaukset olivat hyvin lähellä silloisen minäni ajatuksia ja elämää.
Kirjassa oli jännitystä, kun sai odottaa, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Päähenkilöiden perheistä ja taustoistakin kerrottiin sarjan jokaisessa kirjassa sopivasti. Kirjan lopussa tapahtuvat asiat koskettavat varmasti useita tyttöjä, joita on kohdeltu parisuhteissa tai muuten vaan ihastumisasioissa kaltoin.
Kirjoissa on paljon läsnä myös surua siitä, kun Ellie ikävöi kuollutta äitiään. Hänen on välillä vaikeaa sulattaa sitä, että hänen isällään on jo uusi nainen ja Ellie on saanut pikkuveljen, jota kutsutaan kirjoissa Perunaksi.
Kirjan aikana tytöt myös pitävät hauskaa. He käyvät juhlissa ja tekevät yhdessä mukavia asioita, jollaisten toivoisi kuuluvan kaikkien teinityttöjen elämään. Ellie on myös tavannut pojan, Danin, hänen perheensä mökillä. Dan alkaakin kirjoitella Ellielle rakkauskirjeitä ja Ellie häpeää tätä. Hän kertoo valheellisia tietoja Danista ystävilleen, vaikka hän tajuaakin olevansa Daniin ihastunut. Hän myös saa lopussa tietää, että Dan onkin löytänyt jonkun toisen.
Mieletön kalorikammo
Mieletön kalorikammo -kirja oli myös mahtava. Siinä keskitytään pääasiassa siihen, kun Ellie kokee itsetuntokriisin ja sairastuu jonkinlaiseen syömishäiriöön, ilmeisesti bulimiaan ja yrittää pudottaa painoaan. Tässä osassa keskitytään paljon näiden nuorien tyttöjen itsetunto-ongelmiin. Vaikka itse en onneksi ole joutunut painimaan syömishäiriön kanssa, se sai ajattelemaan paljon sitä, kuinka monella ikäiselläni tytöllä on vaikkapa juurikin bulimia, ja kuinka hankalaa sen kanssa on olla. Ellie myöskin tuntee paljon kateutta ystäviensä ulkonäköä kohtaan.
Kirjan aikana Ellien äitipuoli Anna, ja Ellien isä huolestuvat tytön syömisestä. Ellie suostuu kuin suostuukin syömään heidän pyynnöstään, mutta usein syötyänsä oksentaa ruuan pois.
Eräässä vaiheessa keskitytään Ellien ystävään Nadineen, joka haluaisi kovasti malliksi ja meneekin ystäviensä kanssa koekuvauksiin, joissa tuntematon tyttö haukkuu Ellietä lihavaksi. Ellien laihduttaminen saa siitä vielä lisää tuulta alleen.
Ellie kantaa kirjan aikana huolta eräästä koulunsa oppilaasta, Zoesta. Ellie epäilee kovasti, että langanlaiha Zoe sairastaa anoreksiaa, ja yrittääkin puhua tälle tilaisuuksien tullen. Kun hän kuulee Zoen joutuneen sairaalaan pyörryttyään, hän tajuaa, mitä on tekemässä itselleen ja tulee järkiinsä.
Kirja oli todella hyvä, sillä nykyaikana teinitytöillä on paljon itsetunto-ongelmia, ja kirjan pointtina on myöskin se, että jokaisen tulisi hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on, eikä laihuuden ihannointi ole kannattavaa.
Myöhään ulkona
Tässä osassa Ellie tapaa pojan, Russellin, johon ihastuu aivan päätä pahkaa. Heillä on paljon samoja mielenkiinnonkohteita ja Ellien on vaikeaa uskoa, että Russellin kaltainen poika ihastuisi juuri häneen. Elliellä on kuitenkin ongelma.
Ellien isä ei tahtoisi Ellien kulkevan kaupungilla yömyöhään, varsinkaan Russellin kanssa. Ellie mokasi kerran ja tuli hyvin myöhään kotiin Russellin vuoksi, joten hänen isänsä suuttui pahasti ja päätti, ettei Ellie saa olla myöhään ulkona. Ellie menee täysin neuvottomaksi, koska kuinka hän voisikaan tavata poikaa, jos ei voi mennä ulos?
Tämä on varmasti monen teinitytön pahin painajainen, ja moni joutuukin sen kokemaan. Kirja myös perustelee hyvin isän ja äitipuolen kantaa tähän, vaikka tukee myös Ellietä. Kirja saa lapsen ymmärtämään, mikseivät vanhemmat tahdo heidän olevan suuressa kaupungissa iltamyöhään ilman aikuista, joten se antaa hieman käsitystä myös lapselle siitä, miten vanhemmat ajattelevat.
Valitettavasti Elliellä tulee riitaa myöskin ystäviensä kanssa, ja hän onkin välillä hyvin toivoton, eikä osaa toimia. Hän saa onnekseen tukea äitipuoleltaan Annalta, ja samalla heidän välinsä lämpenevät ja asiat alkavat palata järjestykseen.
Kirja on varmasti hyvin lähellä lukijoiden omia ihastumistilanteita, joita kodin säännöt saattavat estää, mutta antaa myös selityksiä sille, miksi vanhemmat osaavatkin olla niin kovin ärsyttäviä..
Voi itku!
Sarjan tietääkseni viimeisessä osassa Ellie on löytänyt poikaystävän, ja on todella, todella onnellinen. Tarinan edetessä rakkaus ei kuitenkaan kukoistakaan enää entiseen malliin, ei Elliellä, eikä myöskään isällä ja Annalla. Ellie alkaakin selvitellä, ja saa tietää isänsä olevan hyvin mustasukkainen Annasta. Isä pelkää, että nuori ja kaunis Anna olisi löytänyt rinnalleen uuden rakkaan ja jättäisi nyt isän ja Perunan. Heidän asiansa kuitenkin selviää ja suhde jatkuu.
Magdalla ja Nadinella on omat hankaluutensa, kun Magdan rakas hamsteri heittää heivinsä ja Nadine löytää upean pojan internetistä, mutta ystävät eivät ole valmiita kuuntelemaan.
Pahin käänne tulee, kun Russell jää kiinni petettyään Ellietä, ja vieläpä Magdan kanssa. Myös Nadine joutuu pettymään karvaasti, kun hänen unelmien poikaystävänsä onkin pedofiili.
Kirjan lopussa palat loksahtelevat pikkuhiljaa paikoilleen ja asiat selviävät kaikkien kesken.
Kun kirjasarjaa ajattelee kokonaisuutena, se on hyvin opettavainen ja herättää erilaisia tunteita. Se käsittelee hauskalla tavalla teinityttöjen ongelmia ja antaa erilaisia näkökulmia lukijoille. Itse olen jaksanut monta kertaa lukea tämän kyseisen sarjan ja se koskettaa samalla tavalla joka kerta, ja siitä löytyy uusia asioita jatkuvasti. Kyseisellä kirjailijalla on myös muutamia muita suomennettuja teoksia ja ne ovat kaikki olleet lähes yhtä mahtavia.
Parasta on, että kirjassa esitellään erilaisten perheiden elämää ja myöskin hankalia tilanteita ja ihmisiä. Lukija oppii ymmärtämään, ettei pelkästään omat ihmissuhteet ole vaikeita ja täynnä draamaa, koska niin ovat kaikkien muidenkin. Kirja on kirjoitettu selkeästi ja sitä on helppo lukea. Siinä ei takerruta liikaa turhiin yksityiskohtiin, vaan asiat selitetään nopealla temmolla, ettei lukija ehdi todellakaan pitkästymään.