Minä ja kulttuuri

1. Minä lukijana Olen lukenut paljon siitä lähtien kun opin lukemaan. Olen lukenut ja luen paljon erityylisiä kirjoja tietokirjoista nuortenkirjoihin. Minulla ei ole yhtä suosikkikirjaa, mutta esimerkiksi puolalaisen Tadeusz Borowskin Kotimme Auschwitz -kirja on mainitsemisen arvoinen. Lempikirjailijani on luultavasti Stephen King, koska hän on saavuttanut urallaan paljon asioita, esimerkiksi hänen kirjansa ovat menestyneet niin hyvin, että useista on tehty elokuvia ja tv-sarjoja. 2. Minä ja kulttuuri Kulttuuri on laaja käsite. Minulle kulttuuri merkitsee paljon. Katson paljon elokuvia, luen kirjoja ja musiikki eri muodoissa on minulle tärkeää. Lempielokuviani ovat esimerkiksi Hobitti -trilogia, Taru sormusten herrasta -trilogia ja muut kuuluisat ja arvostetut elokuvat. 3. Kaunokirjallisuuden lajit Kertomakirjallisuus- Kertomakirjallisuus, eli epiikka on kertova teksti, jonka aiheena on kuvitteellinen tapahtuma, jonka pohjana voi olla todelliset tapahtumat. Aiheena olevat tapahtumat muodostavat juonen. Myös suullista tarinaperinnettä, eli niin sanottuja suullisia tekstejä voidaan pitää kertomakirjallisuutena. Vanhinta kirjoitettua kertomakirjallisuutta ovat eepokset, eli kertomukset myyttisistä sankareista. Eepokset ovat yleisesti runomittaisia, mutta kuitenkin selvästi kertovia. Tärkeitä esikuvia sekä edeltäjiä nykyiselle proosamuotoiselle kertomakirjallisuudelle ovat myös filosofinen kirjallisuus, eli esimerkiksi Platonin dialogit, sekä muinainen historiankirjoitus. Nykyään kertomakirjallisuus jaetaan novelleihin ja romaaneihin teoksen pituuden mukaan. Novellit ja romaanit ovat proosaa. Runous- Runous, eli lyriikka on alun perin liittynyt musiikkiin ja tanssiin. Runoja laulettiin, ja sana lyriikka viittaa lyyra -soittimeen. Vanhinta säilynyttä lyriikkaa on antiikin Kreikan runous, jolla oli tärkeä asema uskonnonharjoituksessa. Ajan kuluessa runous on muuttanut muotoaan, ja uskonnollisen runouden rinnalle syntyi tunteita ilmaisevia rakkaus-, suru- ja kehtolauluja. Runouden perusmuotona pidetään minä-muotoista tuntemuksia ilmaisevaa runoa, eli keskuslyriikkaa. Runoissa puhujaa kutsutaan lyyriseksi minäksi. Runon muita muotoja ovat balladi sekä romanssi, jotka voivat rakentua juonen varaan ja käsittää laajoja kertomuksia. Runous oli pitkään länsimaisessa kirjallisuudessa proosaa arvostetumpi ja luetumpi kirjallisuudenlaji, kunnes menetti asemansa viime vuosisatojen aikana. Myös laululyriikka luetaan runouden piiriin. Draamakirjallisuus- Draamakirjallisuus, eli näytelmät, kuunnelmat, elokuva- ja tv-käsikirjoitukset on kirjoitettu esitettäviksi, eikä niitä ole suunnattu pelkästään luettavaksi. Perinteisesti esitysmuotona on teatteri, vaikkakin nykytekniikka on tuonut lisää mahdollisia kanavia. Draaman päälajit ovat antiikin Kreikassa syntyneet tragedia ja komedia. Nämä ovat kuitenkin myöhemmässä vaiheessa teatteri-ilmaisussa sekoittuneet. Draamakirjallisuuden moderneja suuntauksia ovat mm. absurdi teatteri, jossa leikitellään katsojan odotuksilla.