Runoanalyysi
Runo 1
Runon on kirjoittanut Hannele Huovi, runon nimi on Sateen rummutus. Ilmestymisvuosi on 2004. Runossa on vähän haikea tunnelma ja se kertoo sateesta ja luonnosta. Siinä kerrotaan ilmeisesti siitä, mitä tapahtuu sateen aikana.
Runon aihe on sateen ääni luonnossa. Runo on luultavasti lapsille suunnattu, vaikkei ole niinkään huvittava. Runo kertoo vain tarinan siitä hetkestä luonnossa. Runo ei ole provosoiva, eikä se yritä saada ihmisiä ajattelemaan mitään sen suurempaa.
Runo ei ole moderni mutta ei myöskään täysin perinteinen. Runossa on neljä säkeistöä ja neljätoista säettä. Runon rytmi on tasainen. Joitakin alkusointuja on, mutta loppusointuja ei oikeastaan ole.
Runo on ihan normaalilla kirjakielellä kirjoitettu, eikä siinä ole kielikuvia. Runossa on paljon luontoa kuvaavia ja siihen liittyviä sanoja.
Mitään sanoja ei käytetä eri tavalla kuin normaalikielessä. Rummuttamis – sanaa käytetään useassa kohdassa, koska se on oikeastaan runon aihe. Runon rivien välistä ei voi lukea mitään. Sanat eivät kuvaa mitään muuta kuin mitä ne on tarkoitettu kuvaamaan, eivätkä myöskään symboloi.
Runossa puhuu joku ulkopuolinen, koska hän kertoo mitä näkee. Hän katselee tilannetta hieman kauempaa ja on neutraali, ehkä hieman surumielinen. Hänen puheensa sävy on ehkä hieman alakuloinen. Runossa puhutaan yleisesti kaikille, puhuja saattaa puhua vain itselleen. Puhuja eikä näkökulma vaihdu.
Runon sanoma on se, kuinka luonnon ääniä tulisi ehkä enemmän kuunnella, tulkita ja ajatella. Lukukokemuksena runo oli ihan ok, se oli hyvin kauniisti kirjoitettu ja lukeminen oli miellyttävää.
Runo 2
Runon on kirjoittanut Hannele Huovi ja se on nimeltään Kun on oikein pieni. Ilmestymisvuosi on 2004. Runossa on rauhallinen tunnelma ja se kertoo mahdollisuuksista ollessa oikein pieni.
Runon aihe on se, mitä voi tehdä kun on pieni. Se on ehkä suunnattu lapsille, ja on vähän "hassu".
Runo kertoo tarinan siitä, mitä oikein pienenä voisi tehdä. Runo saa ajattelemaan sitä, mikä on oikeasti mahdollista ja mitä kaikkea voi ainakin kuvitella tekevänsä.
Runo on perinteinen, siinä on kolme säkeistöä ja 12 säettä. Runon rytmin voi päättää itse, mutta sen voisi lukea hyvinkin rauhallisesti. Alkusointuja ei ole, mutta loppusointuja on jokaisen säkeistön kahdella keskimmäisellä rivillä.
Runo on kirjoitettu arkisesti, kirjakielellä.
Runossa on paljon luontoon liittyviä sanoja ja niitä kuvaavia adjektiiveja. Sanoja ei käytetä eri tavoin kuin normaalikielessä. Jokaisessa säkeistössä sanotaan kaksi kertaa "Kun on oikein pieni", koska sitä halutaan painottaa.
Rivien välistä voi lukea, että runossa vain haaveillaan siitä, mitä olisi tahtonut tehdä ollessaan pieni tai mitä kehottaa muita tekemään. Sanat eivät kuvaa mitään muuta, mutta runo symboloi kokonaisuudessa rauhallisuutta ja sen halua.
Runossa puhuu kirjoittaja ja hän kertoo ajatuksiaan. Hän on ajatuksissaan jossain hyvin rauhallisessa paikassa. Puheen sävy on hieman väsynyt. Runossa puhutaan lähinnä itselle, eikä näkökulma tai puhuja vaihdu missään vaiheessa.
Runon sanoma on, että tulisi tehdä paljon silloin, kun se on mahdollista, tai ainakin kuvitella tekevänsä. Lukukokemuksena ihan mukava runo.